Vegaaninen suikalepata

Jump to recipe

Täyteläinen hiljalleen kypsytetty vegaaninen suikalepata on täydellinen ruoka kun kaipaat perinteistä kotiruokaa jossa on makua ja tuntumaa. Ohje on helppo ja maistuu niin vegaanille, kuin lihansyöjällekin. Ota siis resepti rohkeasti testiin. Et voi mennä vikaan kun seuraat reseptiä kohta kohdalta!

Olen usein kuullut lihansyöjiltä, että karjalanpaisti on liharuoka josta on lähes mahdotonta luopua. En väitä että tämän reseptin pata olisi vegaaninen karjalanpaisti, koska resepti ei lähtökohtaisesti ole samanlainen kuin karjalanpaisti, mutta tällä reseptillä täytät takuuvarmasti karjalanpaistin jättämän tyhjän kohdan sielustasi ja sydämestäsi. Resepti on helppo toteuttaa eikä siinä ole mitään sen erikoisempia aineksia. Niinpä vegaanisen suikalepadan tarvikkeet löytyvät lähikaupastasi. Makua pataan antaa sipulin ja valkosipulin kanssa kuullotettu varsiselleri sekä kasvisfondi ja kasvisliemikuutio. Kokonainen rosmariinin oksa hajoaa pataan maustaen sitä vielä seuraavanakin päivänä. Siksi pata on jopa parempaa seuraavana päivänä.

Varsiselleri ei ehkä ole sinulle tuttu entuudestaan, mutta sitä käytetään paljon maailmalla yhdessä sipulin ja valkosipulin kanssa. Kastiketta rakentaessa voi ajatella kokonaisuuden niin, että ainesjärjestys rakentaa kastikkeen pohjasta pintaan. Varsiselleri toimii mielestäni parhaiten, kun se lisätään kastikkeeseen pohjasta alkaen sipulin ja valkosipulin kanssa. Varsiselleri on maultaan lakritsinen kuin laakerinlehti ja vahva sekä mieto samanaikaisesti. Raaka selleri on rapean vetinen ja sitä voi syödä vaikka dipin tai itsetehdyn vegaanisen Nutellan kanssa. Kypsennettynä selleri antaa kastikkeen makuun täyteläisyyttä ja leveyttä.

Soijasuikaleet on näitä kaupasta löydettäviä kuivia käppyröitä jotka pitää keittää ennen käyttöä. Soijasuikaleet ovat tekstuuriltaan hyvin lähellä lihaa, mutta mauttomia. Siksi on tärkeää keittää ne kasvisliemessä ensin, joka takaa maukkaan lopputuloksen. Keittelen suikaileita yleensä 15-20 minuuttia, että kasvisliemen maku ehtii kunnolla tunkeutua soijasuikaleen kuituun. Keittämisen jälkeen valutan ja painelen suikaleista liiallisen nesteen pois, jotta paistaessa niihin muodostuu paistopinta. On tärkeää käyttää paistamiseen reippasti öljyä, sillä suikaleet ovat lähes rasvattomia. Soijasuikaleita löytyy marketeistä useampaakin lajia ja niistä oma suosikkini on soyappetitin suikale, koska se pitää muotonsa parhaiten. Mutta muut soijasuikaletuotteet ovat myös oikein hyviä.

Soijasta on vuosien saatossa liikkunut yhtä sun toista huhua sen terveellisyydestä, ekologisuudesta, vaikutuksesta hormoonitoimintaan. Yksi toisensa jälkeen on kuitenkin todistettu näiden väitteiden olevan puppua eikä väitteille ole löytynyt todellista vertailu- tai tutkimusnäyttöä. Soyapetitin soija on viljelty Slovakiassa, eli sen ilmastopäästöt rahteineen ovat maltilliset. Rehusoija sen sijaan on problemaatisempi aihe. Voit lukea soijasta ja soijatutkimuksista lisää täältä.

Kaiken kaikkiaan resepti on helppo ja ainekset ovat yksinkertaiset. Kasvisruokaa tehtäessä on tärkeää muistaa ruoan perusteellinen maustaminen. Maustamisessa on hyvä muistaa johdonmukaisuus. Jos ruokaa mautaa liian monella eri makuperheen mausteella, muttuu se helposti mauttomaksi, koska erilaiset mausteet niinsanotusti kumoavat toisensa. Tässä reseptissä maku tulee selleristä jota täydentää laakerinlehti ja rosmariini ja pippurista jota täydentää paprika ja chili. Kasvisliemi ja -fondi ovat käytännössä tehty mauista, mitä kastikkeesta löytyy vihannesten muodossa, kuten sipuli, selleri ja porkkana. Kasvisliemikuutioitakaan ei tarvitse pelätä vaikka ne muutama vuosi sitten olivatkin kovan myllytyksen kohteena. Eettisemmän liemikuution valinnassa ota huomioon palmuöljyn käyttö.